Menu
Lapin vesistöissä on runsaasti erilaisia kalalajeja, joita voi pyytää monilla eri tavoilla.
Kalastaminen on ollut osa Lapin ihmisten elämäntapaa ja elinkeinoa jo satojen vuosien ajan. Paikallisen väestön ruokavalio on perinteisesti koostunut metsän, järvien ja jokien antimista: riistasta, pohjoisen marjoista, juureksista sekä tietenkin kalasta.
Alueen ihmiset ja heidän elantonsa ovat perinteisesti olleet riippuvaisia kalansaaliista, mutta kalastajan ammatin ja elämän kehittyessä kalastamisesta on tullut enemmänkin elämäntapa ja harrastus, joka houkuttelee ihmisiä ympäri maailman Lappiin näkemään ja kokemaan paikallista elämää.
Jokaisen kalastajan tulisi pitää maalaisjärki mukana ja käyttäytyä aina kestävällä, fiksulla tavalla.
Lapin kirkasvetiset joet ja järvet tarjoavat lukuisten eri kalalajien lisäksi unohtumattomia elämyksiä, joista voit kertoa myöhemmin perheellesi ja ystävillesi.
Salmo Salar
Lohi, joen kuningas, ui hurjien koskien läpi kohti Väylän yläjuoksua. Väyläjoki on Euroopan suurin vapaasti virtaava joki, minkä ansiosta se on maailman hedelmällisin kutualue Itämeren lohelle. Lohi aloittaa matkansa joesta smolttina, mistä se vaeltaa avomerelle kasvamaan. Täysikasvuisena lohi vaeltaa mereltä takaisin jokeen lisääntymään yläjuoksun soraikkoihin.
Osa lohista saattaa viettää jopa neljä vuotta merellä ennen ensimmäistä kutumatkaansa. Useimmiten Väylän lohet viettävät kaksi vuotta merellä, minkä aikana ne kasvavat 3–8-kiloisiksi. Jotkut yksilöt voivat palata joelle kolmekin kertaa ja kasvaa jopa 20-kiloisiksi. Lohet ruokailevat ainoastaan merellä, joten on edelleen arvoitus, miksi ne tarttuvat vieheisiin. Väylä tarjoaa kalastajille loistavan tilaisuuden narrata näitä ennätyssuuria lohia. Lohen kalastamisessa pitää kuitenkin aina muistaa vastuullisuus.
Salmo trutta
Taimenet jaetaan kolmeen ekologiseen muotoon (meritaimen, järvitaimen ja purotaimen) elinympäristön ja vaelluskäyttäytymisen mukaan. Kaikki taimenet kutevat virtaavan veden happirikkaissa soraikoissa. Taimenen kutuaika on syksyllä. Meritaimenet vaeltavat merelle kasvamaan, josta ne palaavat kotijokeensa keväällä. Purotaimenet käyttävät puron soraa kutemiseen, ja ne voivat elää koko elämänsä samassa purossa. Taimenet suosivat yleensä viileää ja kirkasta vettä, jossa on niukasti ravintoa. Taimenet myös sopeutuvat lohta paremmin olosuhteiden muutoksiin.
Taimenen ruokavalio koostuu purojen ja jokien vesihyönteisistä, toukista ja äyriäisistä, mutta avomerellä taimenet syövät myös kaloja. Taimenen kasvu riippuu sen elinympäristöstä: puroissa taimenet eivät yleensä kasva kovin isoiksi, kun taas meressä taimenet voivat kasvaa ennätyssuuriksi. Itämeren alueen meritaimenkanta on uhattuna, minkä vuoksi taimenen kalastusta pitäisi aina harjoittaa kestävällä tavalla. Lain mukaan kaikki Väyläjoesta saadut taimenet on vapautettava.
Thymallus thymallus
Harjusta kutsutaan myös harriksi, ja sitä esiintyy runsaasti Pohjois-Suomen vesistöissä. Väyläjoen yläjuoksu on tunnetusti yksi Euroopan parhaista harjusapajista. Harjus on melko nirso veden laadun suhteen, ja se viihtyykin mainiosti Lapin kirkkaissa vesissä.
Harjus on lohikala, mutta se eroaa lohesta vaeltamisen suhteen. Se vaeltaa vain lyhyitä matkoja, erityisesti keväällä etsiessään kutusoraa. Harjus kutee virtaavassa, matalassa vedessä. Harjukset syövät paljon erilaisia hyönteisiä, minkä vuoksi se onkin mainio saalis perhokalastajille. Harjusta voi kalastaa jokien ja järvien pohjasta, keskisyvältä sekä pinnalta.
Coregonus lavaretus
Siika on Coregonus-sukuun kuuluva lohikala. Siikaa viljellään järvissä ympäri Suomea, mutta sitä löytyy myös luonnonvaraisena. Siika tarvitsee luonnonvaraiseen lisääntymiseen oikeanlaisen kutuympäristön, kuten happirikasta soraa tai hiekkaa. Siiat voivat vaeltaa Itämerelle asti, mutta ne voivat myös olla hyvin paikkauskollisia.
Siian ruokavalio koostuu enimmäkseen planktonista ja joistain pohjassa elävistä toukista. Suuremmat siiat syövät hyönteisiä ja mätiä, ja jotkut voivat syödä jopa toisia kaloja. Siikaa löytyy useimmista Länsi-Lapin vesistöistä, ja Muonion Jerisjärvessä uiskentelee erityisen suuria siikoja. Jos halut haastetta, kokeile pintaperhokalastusta tällä alueella. Siian narraaminen pilkkimillä on oiva tapa viettää talvipäivä ystävien kanssa.
Esox lucius
Hauki on makean veden kala, jota esiintyy ympäri maailman. Hauki on paikkauskollinen kala ja liikkuu harvoin, mutta se voi toisinaan vaeltaa muutamia kilometrejä. Hauki on mukautuvainen kala, ja sitä voi löytää kaikista virtaavista ja seisovista vesistöistä Länsi-Lapissa, Lätäseno- ja Poroenojokeen asti. Ne pysyttelevät usein matalassa vedessä kaislikon suojassa.
Hauki kasvaa melko nopeasti. Naaras voi kasvaa jopa 20-kiloiseksi, ja urokset kasvavat usein jopa 12-kiloisiksi. Hauen kutuaika Väylällä on tavallisesti toukokuusta kesäkuuhun. Petokalana hauki ei ole turhan nirso ruokavaliostaan, ja se syökin kaikkea helposti kiinni saatavaa. Hauki on loistava saalis kalastajille, koska se tappelee hyvin vastaan ja kestää kovaakin käsittelyä, mikä helpottaa sen vapauttamista pyytämisen jälkeen. Lapin vesistöissä elää varsinaisia hirviöhaukia, jotka vain odottavat löytäjäänsä.
Perca fluviatilis
Ahven on Suomen vesistöjen yleisin kalalaji, ja se onkin Suomen kansalliskala. Mukautuvaisena kalana ahventa voi löytää erilaisista vesistöistä, ja se kestää korkeitakin lämpötiloja lyhyen aikaa. Ahven on petokala, ja se onkin tärkeä osa ravintoketjua eri elinympäristöissä. Mitä suuremmaksi ahven kasvaa, sitä enemmän vettä se tarvitsee, minkä vuoksi etenkin Pohjois-Lapin isoimmat ahvenet ovat myös vanhimpia.
Ahven ei vaella kovinkaan kauas, noin 3 kilometrin säteelle, eli se on hyvin paikkauskollinen. Ahvenia löytää usein syvänteiden reunoilta, mikä kannattaa pitää mielessä ahventa kalastettaessa. Ahventa voi pyytää millä tyylillä tahansa perhokalastuksesta pilkkimiseen, joka onkin loistavaa ajanvietettä hiihtolomalle.
Sander lucioperca
Kuhaa löytyy lähinnä Etelä- ja Keski-Suomen järvistä, joista ja rannikoilta. Suomen ja samalla koko Euroopan pohjoisimmat kuhakannat löytyvät Pellon alueen Miekojärvestä ja Tengeliönjoesta. Kuhat pitävät suurista vesistöistä, joissa kaislat tekevät vedestä samean. Kirkasvetisten järvien on oltava syviä tyydyttääkseen kuhan tarpeet.
Kuhat vaeltavat vain vesistön sisällä järven syvänteisiin ja matalikkoihin kutemaan. Kuhan kutuaika on keväällä matalampien vesistöjen lämmettyä. Petokalana kuhan ruokavalioon kuuluvat kaikenlaiset pikkukalat, ja se voi sortua jopa kannibalismiin. Aikuinen kuha voi kasvaa jopa 14-kiloiseksi ja 20-vuotiaaksi. Jigaus on yleinen kalastustyyli pyydettäessä kuhaa Suomen vesissä.
Salvelinus alpinus
Nieriä on pohjoisten vesistöjen helmi. Nieriä viihtyy tunturialueiden viileissä ja kirkasvetisissä joissa ja järvissä. Nieriä on hyvin vaativa elinolosuhteistaan, minkä vuoksi sen perässä pitääkin usein vaeltaa jonkin verran. Kilpisjärvellä on tunnetusti paljon hyvänkokoisia nieriöitä, ja nieriää voi löytää myös Väylän pohjoisosista.
Nieriä on paikkauskollinen kala, eikä se vaella kovinkaan kauas. Nieriä kutee syksyllä, jolloin se etsii melko matalan (1–3 m) ja kivikkoisen alueen, johon laskea mätimunansa. Nuoret nieriät syövät hyönteisiä sekä pohjasta että pinnalta. Aikuisena nieriästä tulee petokala ja se alkaa syödä muita kaloja sekä toisia nieriöitä. Parhaiten nieriää löytyy pienistä järvistä ja lammista sekä tunturipuroista. Nieriän pilkkiminen on loistava syy matkustaa pohjoiseen keväällä, mutta nieriän pintaperhokalastus keskiyön auringon alla on sekin ainutlaatuinen kokemus.
Kalapiirrokset: Sakke Yrjölä www.sakkeyrjola.com
@ Fishing Lapland 2023
Lapin kalastusmatkailua on kehitetty Lapin kalastusmatkailu ry, Kolari, Muonio, Enontekiö, Pello, Simo ja Rovaniemi sekä FlatLight Creative House, Louru Oy ja NLUX Oy yhteistyöllä. Toimintaa on tuettu EAKR-rahoituksella Lapin liiton sekä HAMA-rahoituksella Lapin ELY-Keskuksen toimesta.
